Niin ihmeellinen on Jeesus ja Hänen rakkautensa. Raamattu sanoo (San. 8:31), että Jeesuksen ihastus olivat ihmislapset, Jumalan teot. Kiitän Jumalaa, että myös minä olen saanut syntyä tähän maailmaan.

Se oli sitä aikaa vuonna 1937, kun keuhkotauti niitti ihmishenkiä. Olin alta vuoden vanha, kun olin sairastunut ns. keuhkokuumeeseen. Olin ollut niin sairas, että isä ja äiti olivat menettäneet toivonsa eloonjäämiseni suhteen. Jälkeenpäin todettiin, että minulla oli ollut tubi. Isäni sanoi, etten siitä parantuessani nähnyt kuin vähäsen päivällä. Näkö oli niin heikko, etten muista lapsuudestani kovinkaan paljon. Kun tulin kouluikään, isäni vei minut Kuopioon mummon luo kouluun äidin jouduttua keuhkotautiparantolaan. Enoni, jonka muistan ja joka oli minulle hyvin rakas, oli menehtynyt niin sanottuun lentävään keuhkotautiin. Äiti ei parantunut ja hänet lähetettiin kotiin kuolemaan. Olin silloin 8-vuotias. Näin äidin hautajaispäivänä arkussa. Itkin silloin hysteerisesti ja olisin halunnut mennä äidin luo, mutta minua ei päästetty. Sain sitten uuden äidin.

Koti oli hyvin köyhä, vaikka isäni oli hyvin ahkera. Hän teki kovasti töitä, viljeli maata ja teki kylälle sekä kotiin puusepän töitä. Hän oli hyvin taitava. Meidät opetettiin työntekoon heti kun kynnelle kykenimme – kaikkeen, mitä maalaiskodissa tarvittiin. Vanhempani eivät olleet uskovaisia, mutta heillä oli terve ymmärrys, kun opettivat työn tekoon. Sanoohan Raamattu: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä” (2 Tess.3:10). Kilometrin päässä naapurissa oli varakas körttiläistalo, jonne usein kipaisimme kuuntelemaan kirkonmenoja sunnuntaisin. Kävimme sisareni ja veljeni kanssa syksyllä perunan nostossa. Saimme siellä hyvää ruokaa ja palkkaakin muutaman kymmenpennisen. Äidin kuoleman jälkeen olin vielä vuoden isäni äidin luona Kuopiossa ja kävin koulua. Äidin äiti, joka asui lapsuuden kodissani, opetti meille hyviä asioita, karttamaan kaikenlaista pahaa. Sairasvuoteella vähän ennen kuolemaansa hän lausui nimen Jeesus. Uskon että hän oli uskossa Jeesuksen. Muuten koti oli köyhä ja jumalaton.

Vuonna 1952 vanhin sisareni haki minut Helsinkiin. Pääsin apulaiseksi hyvään perheeseen. Opin hoitamaan lapsia ja kotia sekä laittamaan ruokaa. Kävin rippikoulua Munkkiniemen seurakuntakodissa. Olin silloin herätyksessä: luin Raamattua ja lauloin virsiä silmät kyynelissä ja kaipaus sydämessä. Kukaan ei kuitenkaan osannut neuvoa Jeesuksen luokse. Koulussa aiemmin oli meillä ollut luultavasti uskova opettaja. Hän antoi meille keväällä Raamatut, ja minun Raamattuuni hän oli kirjoittanut: ”Pelkää Herraa ja karta pahaa.”

”Olin niin intoa täynnä, että vanha isäni sanoi minulle puhelimessa, kun kerroin antaneeni elämäni Jeesukselle: ’Elä ihan sekoa, kun oot niin höyrähtäny.’”

Avioiduin hyvin nuorena, 18-vuotiaana, ja sain uskovan anopin. Hän varmaan aloitti rukoustaistelun minunkin sieluni puolesta. Mieheni vanhin veli oli jo tuolloin lähetystyössä perheensä kanssa ja hänen nuorin siskonsa oli myös uskossa. Rakkaan anoppini rukoukset kuultiin, ja sain antaa elämäni Herralle Jeesukselle – tosin vasta loppiaisena 1979. Ennen uskoontuloani avioliitossamme oli vaikeuksia. Mieheni oli sairas ja käytti paljon alkoholia. Kun uskovat sukulaisemme olivat käymässä meillä, he rukoilivat puolestamme. Koin lämmön sydämessäni, ja varsinaisen uskonratkaisun tein myöhemmin helluntaiseurakunnan tilaisuudessa. Olin käynyt aiemmin helluntailaisten kokouksessa, mutta olin pettynyt, koska loppurukouksessa rukoiltiin kielillä, mitä en ymmärtänyt enkä aiemmin ollut kuullut. Uskonratkaisun jälkeen kävin hyvin mielelläni seurakunnassa.

Jo seuraavana sunnuntaina olin seurakunnan keittiön oven kahvassa tarjolla vaikka tiskaamaan. Näin pääsin palvelemaan Jumalan pyhiä. Minulla oli valtava ilo ja riemu sydämessäni. Luin Raamattua ja kerroin Jeesuksesta kaikille sukulaisilleni ja tuttavilleni. Olin niin intoa täynnä, että vanha isäni sanoi minulle puhelimessa, kun kerroin antaneeni elämäni Jeesukselle: ”Elä ihan sekoa, kun oot niin höyrähtäny.” Uskon, että isäni pelastui ennen kuolemaansa. Näin minä synnyin uudesti Jumalan elävän Sanan kautta. Paljon luettuani Raamattua minulle selvisi kasteelle meno. Jeesus näytti esimerkillään, miten meidänkin tulee tehdä (Matt. 3:13–17). Kasteen jälkeen Jeesus alkoi opettaa ja saarnata Jumalan valtakuntaa. Näin minustakin tuli Jeesuksen todistaja. Saan olla onnellinen Jumalan lapsi, kastettu myös Pyhällä Hengellä, pelastettu uskon kautta Hänen vereensä, hyviä tekoja varten, ei pahaa tekemään. Sanoohan Raamattu: ” Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa” (Matt. 5:16). Uskonelämässäni on ollut vaikeaakin aikaa ja joskus uskoni on viilentynyt. Jeesus on kuitenkin ollut uskollinen. Olen saanut armon tehdä parannuksen ja tulla takaisin Jeesuksen luo.

”Ota Jeesus vastaan omana Vapahtajanasi tänään, niin pelastut. Saat ilon ja rauhan sydämeesi.”

Jeesus on luvannut ottaa omansa taivaaseen, jonne Hän on edeltä mennyt valmistamaan sijaa – sinullekin, joka turvaat Jumalan armoon. Sanoohan Raamattu, joka on elävän Jumalan eläväksi tekevää Sanaa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä (Joh. 5:13). Ajattelepa vähän antaisimmeko me henkeämme ystäviemme edestä – emme antaisi, mutta Jeesus antoi. Ristillä riippuessaan Hän huusi suurella äänellä: ”Se on täytetty!” Siinä Jumalan Poika maksoi täyden hinnan sinun, minun ja kaikkien ihmisten puolesta. Yhdestäkään ei jäänyt hinta maksamatta. Siinä sovitettiin meidän rikoksemme ja sairautemme. Meidän tulee siis tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen, että syntimme pyyhittäisiin pois (Apt. 3:19, 1 Joh. 1:7–9). Edelleen Raamattu sanoo: ”Ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte” (Luuk. 13:3). Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio (Hebr. 9:27). Jumalattomalle tuomio on laupeudeton. Ota Jeesus vastaan omana Vapahtajanasi tänään, niin pelastut. Saat ilon ja rauhan sydämeesi.

Älä kanna sydämessäsi katkeruutta, sillä se on kuin juolavehnä maanviljelijän pellossa ja täyttää pian koko pellon. Se pitää repiä juurineen pois: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi” (Matt. 6:14). Sydän, jossa Jeesus asuu, on levon ja rauhan tyyssija. Silloin voi laulaa: ”Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, se on enemmän kuin osaamme me ajatellakaan. Se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, johon tarttumalla elää uskallan.” ja ”Taivas on uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä.”

Siunattua taivasmatkaa! Mennään yhdessä rukoillen toistemme puolesta ja kaikkien ihmisten puolesta – myös lastemme ja sukulaistemme puolesta.

Toini Kuparinen